Kategoriat
Permakulttuuri Viljely

Viljelyharjun opit ja onnistumiset

Viljelyharjuun pitäisi keskittää pääsääntöisesti monivuotisia kasveja, mutta nyt ensimmäisenä vuonna pääpaino oli yksivuotisilla vihanneksilla. Lisäksi oli hieman juureksia ja tietenkin yrttejä. Harjujen rakentamisesta löydät lisää täältä ja kylvöistä tarkempaa juttua löytyy täältä.

Aloitetaan onnistumisilla. Ehkäpä parhaiten onnistuivat avomaankurkut, joita tuli kahdesta, verrattain myöhään istutetusta taimesta todella hyvä sato. Kastella piti, mutta avomaankurkulle lämmin rinne ja olkipatjalla köllöttely teki hyvää. Ja varmasti kate osaltaan vähensi kosteuden haihtumista.

Kukkakaali kasvoi lopulta kypsäksi alle viikossa. Ensin ei mitään, ja sitten kun seuraavaksi menet katsomaan, Boom!

Todella yllättävästi onnistui myös kukkakaali. Ostin kukkakaalin taimet heräteostoksena Lohenojan luomutilan Reko-myynnistä, eli olivat vielä luomutaimia. En ole koskaan aiemmin kasvattanut kukkakaalia, ja heti onnistui näin hyvin. Mahtavaa! Luulen kyllä, että osansa oli taimilla, jotka ovat kauppapuutarhalaatua. Samasta paikasta ostetut lehtikaalin taimet tuottivat myös lehtikaalta pitkälle syksyyn, pakkasiin saakka.

Lehtikaali”pensas”.

Myös ruusukaalit onnistuivat hyvin. Ihan alimmissa oli käynyt joku tuholainen maistelemassa päällimmäisiä lehtiä, mutta ne sai aina kuorittua pois. Ruusukaalia tulee olemaan penkeissäni jatkossakin, koska se on satoisuuden lisäksi myös komean näköinen.

Ruusukaali on vitamiinipitoisuutensa ym. ohella myös kasvimaan komeimpia kasveja.

Myös kyssäkaali onnistui hyvin, joskin en ymmärtänyt kerätä niistä satoa ajoissa, ja muutama ehti puutua ja haljeta. Jatkossa pitää kerätä kyssäkaalit hieman pienempinä, eikä ahnehtia maksimaalista kokoa.

Parsakaalit jäivät pienehköiksi. Vika oli ehkä kuivassa alkukesässä, ennen kuin saimme kastelujärjestelmät kuntoon. Tai sitten lajikkeessa.

Kyssäkaali juuri parhaimmillaan. Tämä yksilö päätyi kyllä ruokapöytään.

Kokonaisuudessaan Rantamäessä ei ole ilmeisesti liikkeellä paljon kaalin tuholaisia, kun kaalien sato onnistui hyvin. Pidin tosin kaikkia taimia tiukasti harson alla heinäkuuhun saakka, silläkin oli varmasti vaikutusta. Ja lisäksi niiden vierille oli kylvetty paljon timjamia ja istutettu samettiruusuja, joilla molemmilla pitäisi olla lukemani mukaan tuholaisia torjuva vaikutus.

Muita onnistumisia olivat takuuvarmat pavut, niitä tuli jopa yli tarpeen parhaimpana sesonkiaikana. Ei voi valittaa hyvästä sadosta, ja seuraavana vuonna papuja tuleekin sitten tämän vuoden perunamaahan. Ehkä harjuunkin saattaa muutama papu kylväytyä, varsinkin varjoisemmalla puolella ne toimivat hyvin, kunhan pääsevät ensin kasvussa alkuun.

Juureksista retiisi kasvoi hyvin ja nopeasti, ja sain satoa keskikesän salaatteihin. Retiisit oli sijoitettu siten, että niiden yläpuolella harjussa oli kurkkua tai kurpitsaa, eli kun retiisin sato on korjattu, sai yläpuolen köynnösmäisesti kasvava naapuri enemmän tilaa.

Porkkanat jäivät lyhyiksi, mutta maku oli hyvä.

Retiisin ohella ainoa kunnolla kasvanut oli porkkana. Sitäkin tuli reilusti, joskin mukana oli aika paljon haaroittuneita. Vaikka minulla oli hevosenlantaa harjun sisällä, eikä siitä kaikki ollut todellakaan kompostoitunutta, tuholaisia ei porkkanoihin tullut. Hyvää tuuria varmaankin.

Myös osa yrteistä kasvoi hyvin, ainakin persilja, tilli ja timjami. Salaatteja tuli myös paljon, joskin jäävuorisalaatti jäi liian tiheään, ja salaattikerät menivät nopeasti huonoiksi. Kokeilen kyllä jäävuorisalaattia vielä uudestaankin, jos muistaisi sitten paremmin harventaa rivin.

Jäävuorisalaattia. Joukossa kasvaa jonkun verran vehnää, jonka siemenet ovat tulleet olkien mukana.

Oppien puolelle menivät tällä kertaa molemmat kurpitsat, myskikurpitsa ja kesäkurpitsa. Kesäkurpitsa on yleensä lähes takuuvarma onnistuja, mutta nyt meni jokin vikaan. Satoa tuli yksi surkean pieni kesäkurpitsa. Myskikurpitsa kukki liian myöhään, eivätkä kukat hedelmöittyneet. Taimi kyllä kasvoi hyvin. Joten kokonaisuudessaan on kai annettava kurpitsoille toinen mahdollisuus. Myskikurpitsa pitäisi saada maahan huomattavasti aiemmin, ja suojata vaan kylmältä. Tai sitten lannoittaa taimi paremmin.

Lehtikaalia, keltaisia papuja, ruusukaaleja ja parsakaalin sivuversoja (broccolineja) matkalla lautaselle.

Juureksista onnistumatta jäi keltajuuri, josta en koko siemenpussin kylvämisestä huolimatta saanut käytännössä ollenkaan satoa. Aion kyllä kokeilla keltajuurta uudelleen, vaikka viljelykierrossa, ja tehdä vasta sitten loppupäätelmät. Myös punajuuren sato jäi vähäiseksi, mutta sekin ansaitsee uuden mahdollisuuden myöhemmin.

Harvennusporkkanoista, punajuurista ja ruusukaaleista sai hyvät lisäkkeet aterialle.

Kokonaisuudessaan vuosi oli kuitenkin enemmän onnistunut kuin epäonnistunut. Oppia tuli runsaasti, ja nyt on hyvä lähteä suunnittelemaan ensi vuoden kylvöjä.

Kategoriat
Permakulttuuri Viljely

Perunat olkikatteessa, yhteenveto

Perunoiden viljely olkikatteessa on alkusysäys kasvimaalle, jossa noudatetaan viljelykiertoa. Täältä löytyy tarkempaa tietoa rakentamisvaiheesta. Koska kyseessä oli minulle täysin uusi menetelmä, seurasin perunoiden kasvua pitkin kesää, ja tässä nyt siis seurannasta yhteenveto.

19.6.2020 Perunat ovat kasvattaneet hyvin vartta, eli alku on ainakin onnistunut. Joskin viljelyharjun reunaan istutetut perunat ovat kyllä kasvaneet enemmän.

25.6.2020 Varret ovat jo paljon komeammat. Tässä voisi näin jälkiviisaana todeta, että parempaan satoon olisi päässyt, jos olisi tässä vaiheessa lisännyt ruohokatetta perunamaalle. Jonkun verran laitoinkin, mutta sitten kiireet veivät ja suurin osa jäi kattamatta ruohosilpulla.

16.7.2020 Peruna kukkii! Mutta ainoastaan rosamunda. Siiklissä ei näy kukan kukkaa. Kävin vähäsen kaivamassa olkikatetta, mutta aika vähissä ovat vielä perunat.

11.8.2020 Ensimmäiset lehdet alkavat kellastua, mutta edelleen perunat ovat pieniä. Harjupenkin reunassa perunat ovat jo kasvaneet ja sieltä olen jo saanut kattilaankin saakka hyvää satoa. Rosamundiin on iskenyt jokin toukka, ja suurin osa on syöty. Toisaalta, siiklit ovat täysin säästyneet kun tuholaiset ovat menneet kaikki rosamundan mukuloihin. Eli ratkaisu se on tämäkin.

11.8.2020 Tässä kuvassa näkyy ruohosilpulla katettu kohta. Perunan varret ovat selvästi komeammat ja vahvemmat.

26.9.2020 Kun olkikatetta pöyhii jo lakastuneiden varsien kohdalta, löytyy pieniä perunan pesiä. Rosamundaa ei tullut ylös käytännössä lainkaan, ja satomäärä tällä menetelmällä jäi selvästi perinteistä viljelyä vähäisemmäksi. Kattamalla kunnolla heinäkuussa olisi varmasti tullut parempi sato.

Koska päällimmäinen tavoite oli kuitenkin päästä viljelykierrossa alkuun, se tavoite täyttyi. Ensi vuonna tähän penkkiin tulee papuja ja herneitä, ja perunat siirtyvät uudisraivaamaan jonnekin toisaalle.

Kategoriat
Permakulttuuri

Kesälampaat saapuivat

Korona opetti suomalaiset etätöihin ja minut siinä samalla. Ehkä paras koronan mahdollistama asia minulle oli kesälampaiden ottaminen. Kun joka tapauksessa olen kesän etätöissä Rantamäessä, lampaiden valvonta onnistuu siinä sivussa.

Ihan ilman työtä ei taaskaan selvitty, vaan rakennettavana oli katos lampaille ja lisäksi aika matka aidan tekoa. Ilmeisesti kaikki muutkin suomalaiset ovat olleet samaan aikaan aitaa rakentamassa, koska aitaverkkoja sai tosiaan hakea koiran kanssa. Ja vielä ihan konkreettisesti, kun ajoin Salon hankkijalle saakka koiranpennun kanssa että sain kerralla kaikki aitaverkot hankittua.

Uudet asukkaat saapuivat rantalaitumelle.

Kun kaikki oli valmista, saivat uudet asukkaat tulla. Ensimmäisinä päivinä laitumelta kuului aina silloin tällöin ”mää-ä-ä” mutta aika hiljaista porukkaa nämä olivat. Edustettuina olivat kaikki suomen alkuperäisrodut, ja lisäksi oli muutama risteytys. Eli porukasta löytyi kaksi ahvenanmaanlammasta, kolme kainuunharmasta, yksi suomenlammas ja yksi risteytys, yhteensä siis 7.

Ensin vähän jännitti, mutta sitten alkoi jo ruoho maistua.

Lampaiden tehtävänä on pitää reilun puolentoista hehtaarin rantalaidun puhtaana, ja vaikuttaa kasvillisuuden lajistoon. Normaalisti tässä koivikossa kasvaa valtavan pitkäksi venähtävää horsmaa, niin että pienemmät pensaat ja jopa kuusen taimet jäävät vaille valoa.

Mummo on porukan vanhin lammas, mutta yllättävän vikkelästi sekin pääsi liikkeelle kun lauma hieman pyrähteli.

Kaiken kaikkiaan lampaat ovat kyllä mukavia kesäeläimiä. Tai miksei ihan ympärivuoden-eläimiäkin, kunhan olisi vaan mahdollisuus pitää ja paikat kunnossa. Onneksi nämä uuhet eivät päädy pataan, vaan palaavat kotiin Lehtosalon luomutilalle syksyllä. Ja ensi keväänä sitten syntyy ainakin osalle porukasta uusia karitsoja.

Kuvassa Mutka, rotu kainuunharmas.

Ensialkuun lampaat karttelivat meitä uusia naapureita, mutta pussillinen kuivattua leipää sai ne lopulta lähestymään. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja lampaat viihtyvät meillä ja tulevat tulevina vuosina uudestaan.

Kategoriat
Permakulttuuri Viljely

Viljelyharjun kylvö ja istuttaminen

Harjut olivat vihdoin valmiit, ja koska on sen verran hyviä ja lämpimiä ilmoja luvattu, uskaltauduin kylvämään ja istuttamaan toisen harjuista jo nyt. Toinen jäi vielä odottamaan, että siihen tulevat taimet ehtivät hieman kasvaa.

Puutarhani sijaitsee vyöhykkeellä 2. Kuitenkin sekä kohopenkeistä, lavakaulusviljelystä että harjuista sanotaan, että korkeammalla on jopa yhden kasvuvyöhykkeen verran edullisemman olosuhteet viljelylle. Lisäksi jo harjujen rakenteluvaiheessa niihin laitettu hevosenlanta höyrysi ja kompostoituminen oli täydessä käynnissä, joten maan lämpötila harjussa on varmasti jo yli kymmenen asteen, ja näillä keleillä todennäköisesti jo lähellä viittätoista astetta. Taimetkin ehdin totuttaa hyvin ulkoilmaan ja tuuleen, ainoastaan yksi kesäkurpitsan taimista näytti vähän huonovointiselle. Taimet ovat kyllä edelleen melko pieniä, mutta ajattelin että jos ne ovat kasvaakseen niin kyllä ne selviävät istutuksesta.

Taimet ulkoilemassa. Tammesta tuli sen verran varjoa, että eivät olleet aina koko päivää paahteessa.

Siten siis lähdin rohkeana tekemään kylvöjä. Taimista tähän harjuun tulivat ruusukaalit, parsakaalit, muutama kesäkurpitsa, timjamia, meiramia, korianteria, tilliä ja persiljaa. Perunoita oli jäänyt yli, joten niitäkin pääsi muutama harjun reunoille. Siemenistä tähän ensimmäiseen harjuun tulivat keltajuuri, porkkana, viherisipuli, pinaatti, salaatteja ja lisää yrttejä edellämainituista sekä lisäksi huiskuvuoriminttu ja aito oregano.

Kylvämisen suoritin siten, että tein ensin olkikatteeseen sopivan kolon tai alueen. Sen jälkeen laitoin alueelle pintamullan lisäksi hieman kasvuturvetta. Sitten vaan taimi tai siemenet multaan, ja kasteluvettä päälle. Kun koko harju oli käyty läpi, tein vielä erillisen kastelukierroksen. Sen jälkeen levitin ison, 3,2 x 9,4 m harson koko komeuden ylle.

Kylvettyjä rivejä harjussa. Piti ottaa muutama kuva muistutukseksi, mihin olen mitäkin laittanut.

Nyt jännittää, että ovatko taimet hengissä kun pääsen tilalle seuraavan kerran. Harson ja katteen pitäisi jonkin verran pidättää kosteutta, ja myös lämpöä. Toivottavasti Rantamäen tilan päälle eksyisi viikon aikana muutama sadepilvi, ja kasvu olisi päässyt hyvään alkuun.

Pikkutaimia istutettuna harjuun.
Harson levitys valmiiksi istutetun/kylvetyn harjun päälle.

Tulevina vuosina harju näyttää istutusvaiheessa jo ihan erilaiselle, kun monivuotiset kasvit ovat jo paikallaan. Osa istuttamistani yrteistä on periaatteessa monivuotisia, mutta usein ne eivät menesty Suomen talvissa. Jospa harju olisi riittävä lämpöpatteri ja saisin yrtit menestymään tässä, varsinkin kun joillain permakulttuuriviljelijöillä tämä on onnistunut.

Nyt siis vaan valmistaudutaan seuraavan harjun kylvöihin ja istutukseen, ja odotellaan satoa.

Kategoriat
Permakulttuuri Viljely

Viljelyharjun rakentaminen

Harjuviljely (Hügelkultur) on saksalainen puutarhaviljelyn menetelmä. Siinä kohopenkit rakennetaan siten, että penkin sisässä on puunrunkoja, jotka hiljalleen hajotessaan tarjoavat kasveille ravinteita vuosien ajan. Mitä karkeampaa materiaalia eli isompia puut ovat, sitä kauemmin ravinteita riittää. Harjuissa voi kasvattaa niin monivuotisia kuin yksivuotisiakin lajikkeita.

Olin suunnitellut vanhan marjatarhan liepeille kasvinviljelyaluetta, ja kun perehdyin tarkemmin hügelkultur-menetelmään, päädyin harjuihin. Tätä päätöstä tuki se tosiasia, että meillä on vielä vuoden 2018 hakkuiden jäljiltä puumateriaalia metsät täynnä, ja muutamat tuulenkaadot siihen lisäksi. Multamaatakin olisi omasta takaa, kun viime kesänä kaivatimme jo paikkaa tulevalle autotallille. Multamaa olisi pitänyt seuloa, ja lisäksi koko autotallin paikka on niin märkä, ettei sinne ole edes kottikärryillä asiaa, saati sitten millään moottorivehkeellä. Aikataulusyistä päädyin sitten tilaamaan nuppikuormallisen multaa paikalliselta maanrakennusyrittäjältä, ja samasta paikasta sain myös kuormallisen hevosenlantaa maanparannukseen.

Harjun sisus puunrungoista ja oksista keskellä, ensimmäinen haravointijätekuorma on juuri menossa kohti harjua.

Materiaalit olivat siis pääosin hankittuna, joten ei muuta kuin rakentamaan. Kohopenkin ja viljelyharjun rakentamisessa yleensä kuoritaan pintamaata pois aloittamisvaiheessa. Koska meillä on suhteellisen hyvä maaperä, ja lisäksi rikkaruohot tuskin kasvavat koko harjun läpi, päädyin vaan aloittamaan maanpinnan päältä. Ensimmäisenä paikalle laitettiin isompia, jopa tukkikokoisia, jo hieman lahonneita koivuja. Sen jälkeen vuorossa olivat isommat ja pienemmät oksat.

Oksaytimen jälkeen harjuun laitetaan kevyempää materiaalia, esimerkiksi haravointijätettä. Jonkin verran jaksoin haravoidakin, mutta suurimman osan tästä kerroksesta muodostaa talon ala- ja yläpohjasta peräisin olevat eristeet, eli siis sammalta, purua ja turvetta/maata. Materiaalia sai kärrätä valehtelematta vähintään 50 kottikärryllistä. Tämä siksi, että konevoimaa ei voinut käyttää, kun eristeet oli kipattu sinne tänne tontille odottamaan jatkokäyttöä, maatuvaa ainesta kun ovat. Kerroksen paksuus on noin 20-30 cm.

Ala- ja yläpohjan täyttömateriaalit ovat päässeet hyötykäyttöön harjussa. Tähän harjuun tuli sekä haravointijätettä että vanhoja orgaanisia eristemateriaaleja. Mansikat ovat vielä muovissa, mutta kunhan saan taimet istutettua aukkokohtiin niin nekin pääsevät vielä olkikatteeseen.

Seuraavana tuli lantakerros, jonka tehtävänä on tarjota typpeä ensivaiheeseen sekä käynnistää kompostoituminen ja siten oksamateriaalin hajottaminen. Lantaa on keskimäärin 10-20 cm kerros.

Ensimmäinen lantakuorma lähestyy harjua. Lannan levitys sujui paljon kevyemmin kuin aiempi materiaalien kuskaaminen kottikärryillä. Vaikka sai talikko heilua tässäkin lajissa.

Lannan jälkeen tulee pintamulta. Pintamullan ajovaiheessa harjut tuppasivat vähän leviämään, koska takakauhaa ei saanut ylemmäs ja kippiä käytettäessä kauha hajotti jo tehtyä rakennelmaa. Siten harjuista tuli hieman matalampia, mutta käytännön syistä se ei itse asiassa ole ongelma. Pääseepähän aurinko paremmin paistamaan mansikoille ja herukoille, kun ei ole muuria edessä. Harjun päällä pintamultaa on noin 15 cm, mutta rinteellä enemmänkin, jopa 30 cm.

Olkipaali tulossa kyytiin. Kotipihalla sitä siirreltiin vähemmän näppärillä systeemeillä.

Pintamullan jälkeen harjut muotoiltiin lopulliseen muotoonsa, ja sen jälkeen levitettiin olkikate. Olkikatteen hankinta vaati hieman viitseliäisyyttä, ensin maanrakennusurakoitsijan avustuksella etsittiin tila, josta olkea saisi ostaa. Sitten lähdin ajelemaan peräkärry perässä hyvän matkaa kunnan toiselle puolelle, josta erään tilan pihasta sain sitten olkipaalini hankittua. Silputtua vehnänolkea, joka kävi tarkoituksiini hyvin. Jos harjuun laittaa enimmäkseen monivuotisia ja puuvartisia kasveja, katteeksi käy oksahake, mutta pehmeävartisten kasvien kanssa myös katteiden olisi hyvä olla pehmeämpiä. Olki kuluttaa hajotessaan maasta jonkin verran ravinteita, mutta en näe sitä tässä tapauksessa ongelmana, kun ravinnevarastoa on piilotettuna harjun sisään yllin kyllin.

Harjut ovat siis valmiita istutusta varten. Siitä lisää toisessa postauksessa.

Melkein valmis harju. Tässä vaiheessa piti pitää tauko olkikatteen levityksessä, koska koira nukkui niin suloisesti.
Kategoriat
Permakulttuuri Viljely

Perunaa olkikatteessa Rantamäen tapaan

Olen kevään aikana lueskellut useampia artikkeleita ja blogipostauksia perunan kasvatuksesta olkikatteessa. Lisäksi kaikki erilaiset ”no-dig” -penkit ovat mielenkiintoisia, eli istutus/viljelyalueet, joissa ei käännellä maata, vaan kerrostetaan ja katetaan. Näistä kaikista kehittelin oman versioni perunapenkistä, joka oikeammin on alku vuoroviljeltävälle katetulle vihannesmaalle.

Perunamaan pohja on vanhaa pihanurmea, eli rikkaruohoja. Lisäksi paikalla on muutama talvi sitten poltettu risuja, joten myös vanhaa tuhkaa ja hiilta oli maassa. Tässä em. hiilet ja tuhkat jo levitelty haravalla ja reunat laitettu paikoilleen.

Ensimmäinen vaihe oli paikan valinta. Tarkkailin muutaman aurinkoisen kevätpäivän ajan auringon valoa ja puiden varjoja, ja päädyin niiden perusteella vanhan marjatarhan eteläpuolelle. Alueelle lankeaa muutamien puiden varjoja, mutta varjoinen aika on aika lyhyt. Suurin osa keskipäivän ja iltapäivän auringosta osuu alueelle. Alueen reunoille laitoimme kunnon puunrungot, jotka muodostavat riittävän korkean reunuksen oljelle.

Jotta koko kesä ei meinisi rikkaruohojen kitkennässä, piti penkin pohjalle miettiä ratkaisua. Vaihtoehtoja olivat erilaiset kartongit ja pahvit, sanomalehti tai kate. Koska olin hankkinut suurpaalin olkea, päädyin laittamaan paksun kerroksen olkea tiukkaan painettuna pohjalle. Koska pohjamaa on hyvää multamaata, pitkällä tahtäimellä ei ole mitään estettä sille, että kasvien juuret ulottuvat myös pohjamaahan.

Ensimmäinen olkikerros on levitetty ja multamaata tuodaan penkkiin. Multaa tuli keskimäärin vain 5-10 cm kerros. Päädyn reuna asetettiin paikalleen vasta mullan tuonnin jälkeen.

Perunaa voi ilmeisesti viljellä ihan pelkässä olkikatteessakin, mutta päädyin levittämään ensimmäisen olkikerroksen päälle kuitenkin multakerroksen, koska myös multaa olin tilannut harjuja varten nuppikuormallisen pihaan. Lisäksi jatkon kannalta olisi myös hyvä saada vähän maa-aineksia oljen sekaan jo valmiiksi. Koska peruna ei vaadi kasvualustaltaan juuri mitään, ajattelin tämän ratkaisun riittävän.

Rosamundan siemenperunat aseteltuna verkkomuodostelmaan. Verkon idea on se, että mahdollisille nouseville rikkaruohoille ei jää tilaa, kun perunoita on sen verran tiheässä.

Perunat istutin tavanomaisen harjumuodostelman sijaan verkkomaisesti, noin 30 cm väleillä. Penkin pohjoisosassa on 5 kg rosamundaa ja eteläosassa on siikliä. Siiklin siemenperunat olivat niin pieniä, että niitä ei mennyt kuin reilu 3 kg. Jokaisen perunan kohdalle laitoin noin kaksi reilua kourallista kasvuturvetta, joka on lannoitettua ja kalkittua. Ja sitten vaan olkea päälle, reilusti.

Valmis perunamaa ilta-auringossa. Tuli niin hieno kuva, että tämän voisi lähettää vaikka johonkin maaseudun kuvakilpailuun.

Mielenkiinnolla jään odottelemaan, että milloin perunanvarret nousevat pintaan ja minkälaista satoa saadaan. Siiklien pitäisi olla nostettavissa heinäkuun loppupuolella, juuri sopivasti silloin kun kesäloma alkaa.

Kategoriat
Historia

Tilan historian tutkimusta

Ostaessamme tämän paikan vuonna 2017 saimme tiedon, että nykyinen päärakennus olisi ehkä siirretty toisesta paikasta tältä tilalta. Oven yläpuolelle oli kaiverrettu vuosiluku 1936, ja emme olleet varmoja, oliko vuosiluku tälle paikalle siirtämisen luku ja alkuperäinen rakennusvuosi. No, yritinkin jo silloin ensimmäisenä kesänä löytää vanhaa rakennuspaikkaa tilalta, mutta kasvillisuutta oli paljon enkä onnistunut yrityksissäni.

Seuraavana talvena kuitenkin huomasin ensimmäisen kivijalan, joka sijaitsi nykyisen rakennusten länsipuolella. Lisäksi, kun keväällä kiersimme tilaa, huomasimme, että lähes koko tilaa kiertävät, paikoitellen hyvin massiivisetkin kiviaidat. Lisäksi piharakennusten inventointi alkoi antaa viitteitä siitä, että tilalla on asuttu jo paljon ennen vuotta 1936, joka on kaiverrettu nykyiseen päärakennukseen. Rannan lähettyviltä löytyi jo 2018 ensimmäinen vanha tervahauta, ja niitä on nyt vuosien saatossa löytynyt muutama lisää.

Vasta vuonna 2020 löytyivät tilan itäreunan tuntumasta usean rakennuksen kivijalat, ja lisäksi samalla löytyi sisäpuolelta luonnonkivillä kivetty lähde. Asutusta on näillä main siis ollut tosiaankin jo pitempään.

Olemme useaan otteeseen tutkineet aineistoja eri karttapalveluista, ja tässä kooste niistä kaikista.

Yleiskartta vuodelta 1793 näyttää Lepsalan (tai silloin Lepsälän) jo kartassa, ja isompia talojakin on havaittavissa. Ihan Rantamäen kohdalta ei löydy täppää.

Vuoden 1793 yleiskarttaote Rantamäen tilan kohdalta.

Myös vuoden 1925 Hartolan pitäjänkartasta löytyy jo hyvin kylän taloja ja Rantamäki on jo havaittavissa. Peltojen sijainti on mielenkiintoinen, ja kunhan koronarajoitukset helpottavat, niin etsin käsiini alkuperäisen kartan ja tarkistan, että olisiko tarkempaa versiota saatavilla.

Epätarkka kuva vuoden 1925 pitäjänkartasta, jossa mielestäni kuitenkin selvästi lukee Rantamäki.

Tarkin vanha kartta tästä paikasta on saatavilla vuodelta 1969, eli noin 50 vuoden takaa. Kartassa näkyy rakennuksia paljon enemmän, kuin mitä tällä hetkellä on jäljellä! On vielä lisää kivijalkoja etsittävänä, siis.

Vuoden 1969 kartta Rantamäestä. Yhden mysteerikivijalan tarkoitus selvisi tästä kuvasta, aivan tilan itärajalla, peltoalueen reunassa on siis vielä 1969 ollut tunnistettavissa oleva talo. Nyt ei enää ole jäljellä kuin kivijalkaa.

Historiafanaatikkona mielenkiintoni vaan lisääntyi, kun kiviaitoja tutkaillessani ymmärsin, että ne eivät mitenkään voi olla kovinkaan uutta perua. Aitojen rakentaminen on vaatinut vuosien työn, ja ne ovat valmistuneet kymmenien vuosien aikana. Miten vanha asuinpaikka Rantamäki lopulta on? Olosuhteet ovat tällä tilalla selvästi hyvät, aurinkoista järvenrantaa, mikroilmasto on hyvä ja suojainen ja tilalla on kaksi lähdettä. Jatkoin (koronakeväästä johtuen) museoviraston sivujen ja aineistojen tutkimista, ja kuinka ollakaan, löysin lisää mielenkiintoista aineistoa Hartolan alueella jo tehdyistä muinaisjäännösinventoinneista.

Aineistosta viisastuneena lähdin uusin silmin kiertämään aluetta, ja kyllähän inventoitavaa löytyi. Tilalla on useita kaskiröykkiöitä, rutkasti kiviaitaa, kivijalkoja, kiukaanpohjia ja tervahautoja. Ja lisäksi mahdollinen uhrikivi, josta en ole täysin varma. Sekä kivetty lähde.

Museoviraston sivuilta löysin kartta-aineiston, johon on merkitty mahdollisia muinaismuistoalueita. Tähän lähelle merkattu alue rajautuu juuri meidän alueen reunaan, mutta toisaalta, maastoinventointia ei ole tehty, joten ei ole mitään estettä, etteikö meidänkin alue olisi kuulunut alueen vanhaan kylään. Kuninkaan kartastoon on merkitty vanhoja torpanpaikkoja, joten kunhan saan kyseisen aineiston käsiini niin asia varmaankin selkenee.

Kuvassa on mahdollinen muinaisjäännösalue merkitty pinkillä rasteroinnilla.

Teen erilliset artikkelit löytämistäni muinaisjäännöksistä kuvineen, ja voi olla että vielä jonain päivänä linkkaan tämän itse tekemäni alkuinventoinnin Päijät-Hämeen museolle. Alla olevassa kuvassa on vielä yläpuolisen muinaisjäännösalueen tarkemmat tiedot.

Museoviraston kulttuuriympäristön palvelussa näkyvät tiedot mahdollisesta muinaisjäännösalueesta.

Jos oman tilan tai kotipihapiirin muinaisjäännökset kiinnostavat, niitä voi selailla kartta-aineistossa osoitteessa https://kartta.museoverkko.fi/ ja kohdasta karttatasot löytyy erilaisia tasoja esimerkiksi muinaisjäännösten osalta.

Kategoriat
Permakulttuuri Rakentaminen Viljely

Pihasuunnitelma ja muuta permakulttuurikurssin satoa

Olen ollut kiinnostunut permakulttuurista jo kohta kymmenisen vuotta, mutta vasta viime vuosina aihe on yleistynyt niin mediassa kuin blogeissakin. Syksyllä 2018 kävin Syötävä Metsäpuutarha -kurssin, jonka perusteella totesin, että tämä on todellakin minun juttuni. Nyt keväällä 2020 koronavirus on aikaan saanut sen, että kaikki kurssit ovat käytännössä muuttuneet virtuaalisiksi. Koska matkustamista ei siis vaadittu, niin pääsin osallistumaan Permakulttuurin perusteet -kurssille. Kurssin kesto oli kaksi iltaa, ja kurssilta sain sekä hyvää tietoa, että lisäksi tehtyä meille kauan kaipaamamme pihasuunnitelman.

Pihasuunnitelma
Valmis pihasuunnitelma suoraan kierrevihosta.

Kurssin paras anti oli mielestäni suunnittelun perusteina käytettävä oleskeluvyöhykejako ja toimintojen yhdistäminen. Olemme kipuilleet tällä tontilla kasvihuoneen sijoittamisen kanssa jo muutaman vuoden ajan, koska kasvihuoneen tulee olla riittävän valoisalla paikalla ja toisaalta haluan, että sinne voi vetää vähintään jatkojohdolla sähkön, jos keväällä tarvitaan öiksi pakkasvahtia. Lisäksi sen tulee olla lähellä, jotta hoito ei unohdu.

Kipukohtana on myös ollut kompostointi, jolle niin ikään on tarvetta, ja jonka pitää olla lähellä mutta ei liian lähellä, sekä käytettävissä myös lumiseen aikaan. Permakulttuurikurssilla lamppu syttyi, ja päätin yhdistää nämä toiminnot. Komposti kasvihuoneeseen! Kasvihuone suojaa kompostia, ja se pysyy mahdollisesti helpommin toiminnassa koko vuoden. Toisaalta komposti lämmittää kasvihuonetta, jolloin kasvukausi pitenee ja se toimii lämpöpatterina kevätöinä. Talvella lumet kolataan kuitenkin huussille saakka, joten samasta polusta pienellä pistolla pääsee kompostille, jossa on taas katto päällä, jolloin kompostia on mukava käyttää. Ainakin teoriassa tämä on kaikin puolin win-win, mutta aika näyttää sitten todellisuuden, kun kasvihuonetta toivottavasti ensi vuonna päästään viimeistään rakentamaan.

Lisäksi permakulttuurikurssi tuli tarpeeseen käsitteistön osalta, koska en vielä tunne kaikkia termejä, joita artikkeleissa ja facebookin ryhmissä vilisee. No, nyt on termistö jo paremmin hallussa.

Jos Permakulttuuri noin yleisesti kuulostaa täysin uudelta termiltä, lisätietoa löydät mm, täältä: https://www.permakulttuuri.fi/