Olen kevään aikana lueskellut useampia artikkeleita ja blogipostauksia perunan kasvatuksesta olkikatteessa. Lisäksi kaikki erilaiset ”no-dig” -penkit ovat mielenkiintoisia, eli istutus/viljelyalueet, joissa ei käännellä maata, vaan kerrostetaan ja katetaan. Näistä kaikista kehittelin oman versioni perunapenkistä, joka oikeammin on alku vuoroviljeltävälle katetulle vihannesmaalle.
Ensimmäinen vaihe oli paikan valinta. Tarkkailin muutaman aurinkoisen kevätpäivän ajan auringon valoa ja puiden varjoja, ja päädyin niiden perusteella vanhan marjatarhan eteläpuolelle. Alueelle lankeaa muutamien puiden varjoja, mutta varjoinen aika on aika lyhyt. Suurin osa keskipäivän ja iltapäivän auringosta osuu alueelle. Alueen reunoille laitoimme kunnon puunrungot, jotka muodostavat riittävän korkean reunuksen oljelle.
Jotta koko kesä ei meinisi rikkaruohojen kitkennässä, piti penkin pohjalle miettiä ratkaisua. Vaihtoehtoja olivat erilaiset kartongit ja pahvit, sanomalehti tai kate. Koska olin hankkinut suurpaalin olkea, päädyin laittamaan paksun kerroksen olkea tiukkaan painettuna pohjalle. Koska pohjamaa on hyvää multamaata, pitkällä tahtäimellä ei ole mitään estettä sille, että kasvien juuret ulottuvat myös pohjamaahan.
Perunaa voi ilmeisesti viljellä ihan pelkässä olkikatteessakin, mutta päädyin levittämään ensimmäisen olkikerroksen päälle kuitenkin multakerroksen, koska myös multaa olin tilannut harjuja varten nuppikuormallisen pihaan. Lisäksi jatkon kannalta olisi myös hyvä saada vähän maa-aineksia oljen sekaan jo valmiiksi. Koska peruna ei vaadi kasvualustaltaan juuri mitään, ajattelin tämän ratkaisun riittävän.
Perunat istutin tavanomaisen harjumuodostelman sijaan verkkomaisesti, noin 30 cm väleillä. Penkin pohjoisosassa on 5 kg rosamundaa ja eteläosassa on siikliä. Siiklin siemenperunat olivat niin pieniä, että niitä ei mennyt kuin reilu 3 kg. Jokaisen perunan kohdalle laitoin noin kaksi reilua kourallista kasvuturvetta, joka on lannoitettua ja kalkittua. Ja sitten vaan olkea päälle, reilusti.
Mielenkiinnolla jään odottelemaan, että milloin perunanvarret nousevat pintaan ja minkälaista satoa saadaan. Siiklien pitäisi olla nostettavissa heinäkuun loppupuolella, juuri sopivasti silloin kun kesäloma alkaa.