Kategoriat
Permakulttuuri Viljely

Viljelyharjun rakentaminen

Harjuviljely (Hügelkultur) on saksalainen puutarhaviljelyn menetelmä. Siinä kohopenkit rakennetaan siten, että penkin sisässä on puunrunkoja, jotka hiljalleen hajotessaan tarjoavat kasveille ravinteita vuosien ajan. Mitä karkeampaa materiaalia eli isompia puut ovat, sitä kauemmin ravinteita riittää. Harjuissa voi kasvattaa niin monivuotisia kuin yksivuotisiakin lajikkeita.

Olin suunnitellut vanhan marjatarhan liepeille kasvinviljelyaluetta, ja kun perehdyin tarkemmin hügelkultur-menetelmään, päädyin harjuihin. Tätä päätöstä tuki se tosiasia, että meillä on vielä vuoden 2018 hakkuiden jäljiltä puumateriaalia metsät täynnä, ja muutamat tuulenkaadot siihen lisäksi. Multamaatakin olisi omasta takaa, kun viime kesänä kaivatimme jo paikkaa tulevalle autotallille. Multamaa olisi pitänyt seuloa, ja lisäksi koko autotallin paikka on niin märkä, ettei sinne ole edes kottikärryillä asiaa, saati sitten millään moottorivehkeellä. Aikataulusyistä päädyin sitten tilaamaan nuppikuormallisen multaa paikalliselta maanrakennusyrittäjältä, ja samasta paikasta sain myös kuormallisen hevosenlantaa maanparannukseen.

Harjun sisus puunrungoista ja oksista keskellä, ensimmäinen haravointijätekuorma on juuri menossa kohti harjua.

Materiaalit olivat siis pääosin hankittuna, joten ei muuta kuin rakentamaan. Kohopenkin ja viljelyharjun rakentamisessa yleensä kuoritaan pintamaata pois aloittamisvaiheessa. Koska meillä on suhteellisen hyvä maaperä, ja lisäksi rikkaruohot tuskin kasvavat koko harjun läpi, päädyin vaan aloittamaan maanpinnan päältä. Ensimmäisenä paikalle laitettiin isompia, jopa tukkikokoisia, jo hieman lahonneita koivuja. Sen jälkeen vuorossa olivat isommat ja pienemmät oksat.

Oksaytimen jälkeen harjuun laitetaan kevyempää materiaalia, esimerkiksi haravointijätettä. Jonkin verran jaksoin haravoidakin, mutta suurimman osan tästä kerroksesta muodostaa talon ala- ja yläpohjasta peräisin olevat eristeet, eli siis sammalta, purua ja turvetta/maata. Materiaalia sai kärrätä valehtelematta vähintään 50 kottikärryllistä. Tämä siksi, että konevoimaa ei voinut käyttää, kun eristeet oli kipattu sinne tänne tontille odottamaan jatkokäyttöä, maatuvaa ainesta kun ovat. Kerroksen paksuus on noin 20-30 cm.

Ala- ja yläpohjan täyttömateriaalit ovat päässeet hyötykäyttöön harjussa. Tähän harjuun tuli sekä haravointijätettä että vanhoja orgaanisia eristemateriaaleja. Mansikat ovat vielä muovissa, mutta kunhan saan taimet istutettua aukkokohtiin niin nekin pääsevät vielä olkikatteeseen.

Seuraavana tuli lantakerros, jonka tehtävänä on tarjota typpeä ensivaiheeseen sekä käynnistää kompostoituminen ja siten oksamateriaalin hajottaminen. Lantaa on keskimäärin 10-20 cm kerros.

Ensimmäinen lantakuorma lähestyy harjua. Lannan levitys sujui paljon kevyemmin kuin aiempi materiaalien kuskaaminen kottikärryillä. Vaikka sai talikko heilua tässäkin lajissa.

Lannan jälkeen tulee pintamulta. Pintamullan ajovaiheessa harjut tuppasivat vähän leviämään, koska takakauhaa ei saanut ylemmäs ja kippiä käytettäessä kauha hajotti jo tehtyä rakennelmaa. Siten harjuista tuli hieman matalampia, mutta käytännön syistä se ei itse asiassa ole ongelma. Pääseepähän aurinko paremmin paistamaan mansikoille ja herukoille, kun ei ole muuria edessä. Harjun päällä pintamultaa on noin 15 cm, mutta rinteellä enemmänkin, jopa 30 cm.

Olkipaali tulossa kyytiin. Kotipihalla sitä siirreltiin vähemmän näppärillä systeemeillä.

Pintamullan jälkeen harjut muotoiltiin lopulliseen muotoonsa, ja sen jälkeen levitettiin olkikate. Olkikatteen hankinta vaati hieman viitseliäisyyttä, ensin maanrakennusurakoitsijan avustuksella etsittiin tila, josta olkea saisi ostaa. Sitten lähdin ajelemaan peräkärry perässä hyvän matkaa kunnan toiselle puolelle, josta erään tilan pihasta sain sitten olkipaalini hankittua. Silputtua vehnänolkea, joka kävi tarkoituksiini hyvin. Jos harjuun laittaa enimmäkseen monivuotisia ja puuvartisia kasveja, katteeksi käy oksahake, mutta pehmeävartisten kasvien kanssa myös katteiden olisi hyvä olla pehmeämpiä. Olki kuluttaa hajotessaan maasta jonkin verran ravinteita, mutta en näe sitä tässä tapauksessa ongelmana, kun ravinnevarastoa on piilotettuna harjun sisään yllin kyllin.

Harjut ovat siis valmiita istutusta varten. Siitä lisää toisessa postauksessa.

Melkein valmis harju. Tässä vaiheessa piti pitää tauko olkikatteen levityksessä, koska koira nukkui niin suloisesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *